Kilbegganin tislaamon sanotaan olevan Irlannin ensimmäisiä lisensoituja tislaamoja. Sen historia ulottuu niinkin kauas kuin vuoteen 1757, jolloin Matthew Macmanus perusti tislaamon Kilbegganin kaupunkiin. Tislaamon toiminta pysyi pienenä lähes sata vuotta, kunnes John Locke tuli puikkoihin vuonna 1843. Locken aikana tislaamon toiminta ja myyntimäärät kasvoivat huomattavasti. Useiden ongelmien, onnettomuuksien ja muiden tuotantoa häiritseviä tekijöistä huolimatta tislaamo pysyi toiminnassa aina 1920 luvulle saakka. Tuolloin irlantilaisella viskillä olivat kovat ajat amerikan kieltolain ja  maailmansotien aikana. Vaikeuksia tuotti myös kova kilpailun skotlantilaisen viskin kanssa. Tislaamolla oli useiden vuosien keskeytyksiä toiminnasta, lähinnä myytiin hiljakseen vanhoja varastoja. Vuonna 1957 toiminta virallisesti lopetettiin ja tislaamo meni konkurssiin. Sen osti saksalainen liikemies Karl Heinz Moller 1962 ja hän teki omaisuuden myymällä loput viskivarastot, mutta samalla tislaamo raunioitui. 1982 tislaamoa entisöitiin Kilbegganin kaupungin toimesta ja sinne avattiin museo. Alkuperäiset laitteet olivat vuosien aikaan tuhoutuneet, joten museota varten laitteistot ostettiin naapurikaupunki Tullamoren tislaamosta.

Vuonna 2007 tislaamo otettiin uudelleen käyttöön ja vuonna 2014 julkaistiin jälleen viskiä Kilbegganin nimellä. Nykyään tislaamoa omistaa japanilais-amerikkalainen juomajätti Beam-Suntory. Kilbeggan Traditional Irish Whiskey on kahteen kertaan tislattu, jolloin siinä sanotaan olevan enemmän makua ja särmää kuin tyypillisesti kolmeen kertaan tislatuissa irlannin viskeissä. 70 cl pullo maksoi 15.29€

Kilbegganin väri on hyvin vaalean ruskea. Voisi olettaa että lisättyä karamelliväriä ei ole käytetty tai jos onkin, niin hyvin säästeliäästi. Tuoksu on hento ja pehmeä. Hieman makea, hunajainen ja viljainen. Maku on pehmeä ja melko makea. Melko viljainen, nimenomaan viljainen, ei maltainen,  maku on pääosissa. Maku muistuttaa ohrasta valmistettua vodkaa, jota on kypsytetty muutaman kuukauden tammitynnyrissä tai tammenlastuja sisältävässä terässammiossa. Makean alun jälkeen maku muuttuu loppuosaan mennessä kuivemmaksi ja jälkimausta on tunta kitkerää ja puista vivahdetta. Kuten sanottua, kyse on hyvin kevystä viskistä, joka on myös varsin pehmeä ja helposti juotava. Kovinkaan erikoista makunautintoa se ei tarjoa. Kilbeggan olisi varmaakin sellainen viski, jota voisi shotteina paiskoa oluen juonnin oheen, mikäli sellaista haluaa harrastaa. Se voisi sopia hyvin myös ruokapöytään snapsiksi, kuten sanottua se ei kovinkaan pajon eroa viljasta tehdystä vodkasta. Aromilasia Kilbeggan ei kaipaa, sitä voi huoletta kaataa reilun annoksen tumbleriin ja laittaa muutaman jääpalan kaveriksi. 

77/100