Arthur Bell perusti ruokakaupan vuonna 1825 (tämä vuosiluku löytyy kaikista pulloista) ja aloitti vuonna 1851 tekemään sekoituksia eri mallasviskejä. Extra Special rekisteröitiin vuonna 1895 ja kymmentä vuotta myöhemmin siihen lisättiin Bellsin nimi. Amerikan kieltolain jälkeisessä buumissa Arthur Bellsin yhtiö osti 1933 kolme eri tislaamoa, joista suurin oli Blair Athol. Tämän tislaamon mallasviski on edelleenkin Bellsin runkona, Glenkinchie, Dufftown, Caol Ila ja kymmenet muut on antaneet siihen oman osuutensa.
Bell’s Original luotiin vasta vuonna 2008, jolloin se omistajan mukaan olisi lähimpänä perinteistä, reilu sata vuotta luotua sekoitusta. Extra Special on edelleen myynnissä, mutta vain UK:n markkinoilla. Jokaisen Bellsin pulloon kirjoitettu slogan on “Afore ye go” (Before we go) ja se tarkoittaa suunnilleen sitä, että aina on aikaa yhdelle lasilliselle ennen matkaan lähtöä. Vuodesta 1978 asti Bell’s on ollut UK:ssa eniten myyty skottiviski. Maailmanlaajuisesti Bell’s on myyntimäärissä kymmenellä tilalla. Bellsiä valmistaa Arthur Bell and Sons LTD ja sitä omistaa Diageo, joka osti tuotteen Guinnesilta vuonna 1997. 70cl pullo ostettu Maximasta hintaan 9.90€.
Bell’s Original on voi olla hyvin suosittu Isossa-Britanniassa, mutta ei maunsa puolesta vaan varmasti hyvin edullisen hintansa vuoksi. Tuoksu on ihan miellyttävä, se on hieman yrttinen ja kukkainen, hedelmäisiä ja vehnäkeksin vivahteita. Kevyt turpeisuus ja hieman hunajaista makeutta. Maku ei ole kuitenkaan tuoksun veroinen. Se on alussa hyvin makea, mutta lievän savuisuuden ja makean viljaisuuden lisäksi ei ole paljoakaan tunta.
Savuisuus on enemmänkin tuhkakupin kaltaista, pinttynyttä, ei mitään miellyttävän turpeista. Savun aromi on jotenkin väärässä paikassa, viski olisi parempi ilman sitä. Kukkaiset ja hieman hedelmäiset aromit olisi silloin paremmin esillä. Maku myös melko karkea, mutta ei sellainen miehekkäästi rouhea, vaan enemmänkin vain sisältämänsä runsaan viljaviinan vuoksi etanolisen pistävä. Viljaviinan osuus lienee huomattava, mikä on tuonut niin paljon makeutta ja pistävää vehnäistä aromia. Tammikypsytys on hieman tunta, mutta se on tanniinista eli kitkerän sorttista, mikä tullee useaan kertaan kierrätetystä tynnyreistä.
Heikointa Bellsissä on sen jälkimaku. Se on kitkerä ja hieman pistelevä ja valitettavasti vielä pitkä. Epämiellyttävä kitkeryys jää suuhun kauaksi aikaa eikä houkuta ottamaan uutta siemausta. Jälkimaku on sellainen, että sen haluaa mieluusti katkaista juomalla päälle vähintään vettä tai haukkaamalla jotain suolapalaa. Bell’s ei ole miellyttävä viski sellaisenaan eikä edes jäidenkään kanssa, joten se soveltuu vain pitkiin sekoituksiin. Niissäkin tosin savuinen vivahde jää hieman ikäväksi sivumauksi.
72/100
