Kyseessä on Belgialaisen Sodikon  tuote, jota yhtiö ei enää valmista tällä nimellä, vaan Amaretto Venice -nimellä. Sodiko on 1991 perustettu yhtiö, joka haistoi rahan Neuvostoliiton romahtaessa ja koko itä-Euroopan avattua markkinansa länsimaisille tuotteille. Sodikon myyntistrategia on tuottaa erilaisia alkoholeja suurilla volyymeilla ja dumpata niitä marketteihin myyntiin erittäin edullisiin hintaan. Minkäänlaiseen markkinointiin yhtiö ei uhraa ponnistuksia eikä pääomia. Pullon taka-etiketin mukaan likööri on tehty alkoholista, vedestä, sokerista, aromiaineista ja värjätty karamellivärillä (E150a). 70 cl pullo maksoi 4.99€, jolloin se on selvästi markkinoiden edullisin amarettolikööri.  

Tuoksussa on kevyt ja perinteinen amarettossa käytetty karvasmantelin aromi. Taustalla on jotain hieman inhaa ja keinotekoista vivahdetta. Maku on pehmeä mutta vetinen, kevyesti mantelinen. Lyhyeen jälkimakuun tulee hieman kitkerää karvautta. Amaretot on yleensä melko vahvoja liköörejä, 23-28% välillä, joten Sodikon käyttämä 18% on otettu käyttöön käytännössä vain mahdollisimman edullisen myyntihinnan saamiseksi. Maku on jokseenkin lohduton. Kyllä tuotteen vielä amarettoksi tuntee, mutta keinotekoinen karvasmantelin aromi ja vetinen yleisilme on hyvin linjassa erittäin halpaan hintaan nähden. Lasillisen jälkeen, teollisen esanssivivahteen haluaa huuhtoa nopeasti pois vedellä tai muulla väkevämmällä. Pullossa on liettuankieliset etiketit, joten kyseessä on Belgiasta suoritettu täsmäisku köyhän itä-Euroopan maan tarjousmarkettien liköörihyllyjen täytteeksi. 

67/100